Kirja-arvostelu:

Anita Sällbergiltä on ilmestynyt runokirja, joka yllätti minut. Aluksi mieleeni tuli Eeva Kilven runot, herkullisia arkipäivän asioita kuten pyykinpesua, lapioimista, eläimistä, avaruudesta. Vallan valloittavia, kilpimäisesti kuvattuja kuvia elämästä.

Verenpunainen aamurusko kätki otsikkonsa alle muutamia runoja, jotka kaikki saivat minun käsivarteni kananlihalle. Harvinaisen osuvasti ja riipaisevasti kerrottu sodasta, itsemurharäjäytyksistä, Taivaallisen Rauhan Aukiolta. (Runo Chai Lingille). Irakin sodasta, Sarajevon salakyttien 1673. lapsiuhrista, seitsemänvuotiaasta Nermistä. Demokratian murhasta. Ihan jokainen runo puhutteli minua. Luin ne heti kahteen kertaan.

Ja niin uhrasi julma jumala ainoan poikansa/ jotta ihminen pelastuisi./ Miljoonat äidit / ovat uhranneet ainoan poikansa / jotta ihmiskunta pelastuisi./ Julma jumala / vaatii loputtomasti uhreja / kansojen pelastamiseksi. / Eikö Ihmisen Poika riittänyt? / En aio liittyä / miljoonien äitien surusaattoon/ Synnytin poikani elämälle!

Ajatelkaa, muutamalla sanalla sanottuna niin paljon painavaa, viisasta. Muutamia aivan ihastuttavia rakkausrunojakin mahtui tähän pikku kirjaseen. Tietyömaalla oli hassunhauska. Ja uusi vapaus, niin juuri, on jonkun menettämistä, kuten lasten mekastuksen, tiskiröykkiöiden jne. Näin me isoäidit tunnemme.

En voi kuin kiittää ja ihailla Anitan kykyä ajatella asioita ja laittaa ne paperille meidän kaikkien lukunautinnoksi. Ainoa vika – niitä oli liian vähän, olisin lukenut enemmän ja silti kahteen kertaan.

Sinikka Rokka