Marjatta Riskin uusin romaani, Valkeahovin tarinoita on omakohtainen kertomus hänen varhaislapsuudestaan talvisodan kynnyksellä köyhän rajaseutukunnan lastenkodissa.
Lapsia kasvatettiin ankarasti kurissa ja Herran nuhteessa, usein nälässä ja kovan työn teossa. Isommilta lapsilta he saivat oppia elämän salaisuudetkin.
…
   Kerran Orvokki oli kuullut sellaista, joka täytyi välttämättä kertoa Sinikalle. Kun Sinikka kuulisi hänen asiansa, tämä pitäisi varmasti Orvokkia isona tyttönä.

• Minä tiedän, mistä lapset tulevat! Orvokin ääni uhkui tietämistä.
• Tiedän minäkin! Vatsasta tietenkin.
• Minä tarkoitankin, että mistä ne tulevat ulos vatsasta.

Siitä Sinikka ei ollut varma, mutta arveli lasten tulevan suusta.

• Eihän suusta tule muuta kuin oksennusta!
• Et sinäkään tiedä.
• Tiedänpäs! 

Hän mietti, kannattaisi Sinikalle kertoakaan sitä, kun ei tuon uteliaampi näyttänyt olevan. Mutta silloin hän luulisi, ettei Orvokki tiennytkään, turhaan vain oli mahtaillut isoa tyttöä.

• Navasta, julisti hän tärkeänä.

….