”Viimein panin pitkäkseni ja yritin nukkua. Ensin en saanut unta, kääntelin ja vääntelin, kunnes joskus puolenyön jälkeen nukahdin. Näin unta hulmuavista, vihreistä niityistä. Niiden takana velloi ison järven aallot. Seisoin rannalla ja tunsin leudon tuulen hyväilevän poskiani. Katsoin kohti aurinkoa, ja silloin näin ison kotkan leijuen nousevan tuulen myötä. Se kaarteli ympäri ja ympäri, kunnes kääntyi etelän suuntaan missä näin ison vaaran nousevan järven kupeelta. Jätin kotkan ja vaaran ja käännyin katsomaan taakseni. Vähän matkan päässä seisoi hirsistä tehty pirtti. Jollain lailla tiesin, että asuin siinä. Halusin mennä mökin sisään, mutta jalkani eivät totelleet. Seisoin ja yritin kaikkeni, hypin jopa paikallani, mutten päässyt eteenpäin. Ja kun ponnistin vielä kerran, heräsin unesta.

Nousin ylös ikkunasyvennykseen ja katselin pihalle. Aamuauringon kajo näkyi sinisenä viiruna taivaalla. Mietin untani. Vihreät, tuulessa hulmuavat niityt… Kaivoin Danielilta saadun vihkosen esiin ja kirjoitin unestani runon. ….”